Heippa. Lyhyt
yhteenveto siitä, mitä mm. Pirkanmaan viimeisten kuukkeleiden suojelemiseksi on viime aikoina tehty. TÄTÄ VIESTIÄ SAA VAPAASTI LÄHETTÄÄ EDELLEEN.Aiemminhan pyysimme asiasta huolestuneita lintuharrastajia esittämään aiheeseen liittyviä kysymyksiä Metsähallitukselle (kts. tarkemmin Pily-listan viesti no: 17794 [kyseinen viesti on tämän sähköpostin
lopussa]).
Seuraavassa Ympäristöministeri Stefan Wallinin nimellä varustettu vastaus:
"Arvoisat kuukkelista huolestuneet kansalaiset! Haluan kiittää Teitä ympäristöministeriölle osoittamistanne kirjelmistä, joissa olette kiinnittäneet huomiota kuukkelin elinmahdollisuuksien turvaamiseen Pirkanmaalla.
Voinen aluksi selvittää yleisesti Suomen kuukkelikannan tilaa ja lajin suojelun perusteita. Ympäristöministeriöhän teetti Metsähallituksen luontopalveluilla vuonna 2005 kirjallisuusselvityksen kuukkelikannan tilasta Etelä-Suomessa vuosina 1990-2005. Selvityksen mukaan kuukkelia esiintyy laikuittaisesti Etelä-Suomessa aivan maan eteläisintä osaa lukuun ottamatta. Selvitys oli suuntaa-antava, eikä saadun havaintoaineiston perusteella voida tehdä varmoja johtopäätöksiä kannan runsaudesta, sen muutoksista tai pesinnöistä. Pesimäaikana piileskelevää elämää viettävän lajin havaitseminen on ylipäätään aika vaikeaa.
Koska havainnot eivät ole ajallisesti eivätkä alueellisesti kattavia, Etelä-Suomen kuukkelin elin-voimaisuutta on syytä selvittää tarkemmin. Täydentämällä Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-
Karjalan kuukkelikantojen seurantoja voitaisiin selvittää, mikä merkitys näillä alueilla on lajin eteläisille esiintymille. On erittäin hyvä, että Metsähallituksen luontopalvelut osallistuu tänä vuonna BirdLifen kuukkeliprojektiin kartoittamalla Keski-Suomen, Pohjois-Savon sekä Pohjois-Karjalan suojelualueiden sekä talousmetsien luontokohteiden kuukkelireviirejä. Samalla saadaan tärkeätä elinympäristötietoa valtion maiden kuukkeliesiintymistä.
Tuoreimman Suomen pesivän maalinnuston kannanvaihteluja 1983-2003 koskevan aineiston (R.A.Väisänen 2004) perusteella koko Suomen kuukkelikanta on pysynyt viime vuosina suhteellisen vakaana. On myös viitteitä, että paikoin Etelä-Suomessakin kuukkelikanta olisi pysynyt viime vuosina melko vakaana tai jopa hieman runsastunut muun muassa ruokinnan ansiosta. Paikoin kanta on toisaalta selvästi taantunut. Joka tapauksessa kuukkeli on katsottu alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi Etelä-Suomessa; hemi- ja eteläboreaalisella metsäkasvillisuusvyöhykkeillä sekä keskiboreaalisen vyöhykkeen länsiosassa. Maan pohjoisosissa kuukkeli on vielä melko runsaslukuinen, joten se on vuoden 2000 uhanalaisluokituksessa katsottu olevan koko maassa silmälläpidettävä eikä siten varsinaisesti uhanalainen.
Kuukkelin asema uhanalaisluokituksessa asettaakin tiettyjä rajoituksia ympäristöministeriön mahdollisuuksille panostaa erityisesti kuukkelin suojelua edistäviin toimiin muiden huomattavasti uhan-alaisempien lajien kustannuksella. Luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamisen ja säilyttämisen kannalta on kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota myös lajien kantoihin levinneisyysalueidensa reunoilla. Lisäksi on myönteistä, että METSO-ohjelman kautta on jo saatu suojeltua useita arvokkaita vanhan metsän alueita Etelä-Suomessa.
Koska yksityisten ja yhteisöjen omistamien maiden osuus maan eteläosassa on varsin huomattava, myös valtaosa kaikista Etelä-Suomen vuosina 1990-2005 havaituista kuukkeliesiintymistä on ollut yksityismailla. Siksi toimenpiteet yksityismetsissä vaikuttavat suuresti kuukkelin elinolosuhteisiin. Metsähallituksen talousmetsien osalta on katsottu, että metsien ikä- ja puulajirakenne Etelä-
Suomessa on kehittymässä kuukkelin kannalta suotuisampaan suuntaan. Kasvatusmetsien ja sitä vanhempien metsien osuus on kasvamassa. Lisäksi vanhoja, luonnontilaisenkaltaisia metsäkuvioita säästyy talousmetsien luontokohteilla, ja suojelualueilla olevat nuoret metsät ikääntyvät ja luonnon-tilaistuvat.
Toisaalta on kiistatonta, että osin maanomistusoloistakin johtuen Etelä-Suomen metsien pirstoutuminen hakkuissa on edelleen vaikeuttanut monien vanhoista, yhtenäisistä metsistä riippuvaisten eliölajien elinmahdollisuuksia. Tämän kehityskulun muuttaminen näille lajeille suotuisammaksi on varsin monitahoinen ja eri toimijoiden yhteistyötä vaativa tehtävä, joka ei useinkaan ole vielä johtanut merkittäviin käytännön tuloksiin. On lisäksi todettava, että ympäristöministeriöllä ei sinänsä ole suoraa ohjaussuhdetta esimerkiksi Metsähallituksen toimintaan talousmetsissä. Olemme kyllä käsitelleet metsien suojeluasioita muun muassa maa- ja metsätalousministeriön, ympäristöministeriön ja Metsähallituksen välisissä tulosneuvotteluissa. Ympäristöministeriön on myös pyytänyt Metsähallitusta vastaamaan omalta osaltaan Teidän lähettämiin, kuukkelia koskeviin kirjelmiin.
Jos tarkastelemme tarkemmin Pirkanmaan kuukkeliesiintymien tilannetta, olemme saaneet tiedon Metsähallitukselta, jonka mukaan laitoksen metsätaloustoimiala ja luontopalvelut ovat selvittäneet asiaa yhteistyössä. Metsätalous on esitellyt Etelä-Suomen luontopalveluille nyt kyseessä olevat, osin valmiit ja osin suunnitteluvaiheessa olevat leimikkosuunnitelmat Pirkanmaalla Musturin lähialueella sekä Virtain Pahalamminvuoren alueella. Tuoreiden lajihavaintojen (kuukkeli Pahalamminvuorella ja pohjantikka sekä liito-orava Musturin ympäristössä) vuoksi luontopalvelut tekee yhdessä metsätalouden kanssa maastossa leimikoiden tarkastuksen lajien tarpeiden kannalta. Samalla alueita tarkastellaan METSO-
ohjelman mukaisten luonnonsuojelubiologisten kriteerien perusteella, vaikka metsätalous on jo jättänyt leimikoista pois merkittävimmät lahopuukeskittymät.
Ympäristöministeriön näkemyksen mukaan kuukkelin elinympäristöjen säilymistä voidaan edistää talousmetsien käsittelyssä. Esimerkiksi metsänhoitotoimenpiteissä voidaan korostaa kuukkelin elinympäristölle tärkeitä metsien luontaisia ominaispiirteitä (puulajisuhteet, luontaisen uudistamisen menetelmät, metsämaiseman heterogeenisyys, metsäkuvioiden laikuttaisuus). Myös säästöpuiden jättäminen hakkuualueille voi ainakin pitkällä aikavälillä edistää kuukkelin elinolosuhteita, jos esim. nuoressa kasvatusmetsässä olevista säästöpuista kehittyy myöhemmin hyviä ruoka- tai suoja-puita.
On tärkeätä huomata, että voimassa olevan, Metsähallitusta koskevan lain mukaan Metsähallituksen on liikelaitoksenakin otettava riittävästi huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen metsien hoidolle ja käytölle asetettujen muiden tavoitteiden ohella. Biologisen monimuotoisuuden suojelu valtion metsissä on yksi yhteiskunnallinen velvoite, joka rajaa Metsähallituksen liiketoiminnan harjoittamista. Tärkeimpinä keinoina ovat alueellisten luonnonvarasuunnitelmien laatiminen ja vuonna 2004 valmistuneen, uuden metsätalouden ympäristöoppaan mukainen metsien hoito. Länsi-Suomen luonnonvarasuunnitelmassa tehty päätös yli 400 hehtaarin laajuisesta Riponevan ympäristöarvometsästä parantaa Pirkanmaan elinvoimaisimpana pidetyn kuukkelin paikalliskannan suojelutilannetta. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö on 2004 asettanut tavoitteeksi, että Metsähallitus ottaa käyttöön valtion metsissä uuden ympäristöoppaan mukaiset hoito- ja käyttösuositukset.
Edellä sanotun perusteella haluan lopuksi painottaa, että Metsähallitukselle on lainsäädännössä ja tulostavoitteiden asettamisen yhteydessä määritelty velvoitteet ottaa huomioon luonnon monimuotoisuuden vaatimukset talousmetsien käsittelyssä. Tämä asettaa selkeän vastuun Metsähallituksen metsätaloudelle hoitaa asia mahdollisimman hyvin. Ympäristöministeriö on lisäksi eri yhteyksissä korostanut luontopalveluiden ja metsätalouden yhteistyön merkitystä tässä tehtävässä. Ministeriö on pitänyt myös välttämättömänä, että vuoropuhelua luonnonsuojelujärjestöjen ja tutkijoiden kanssa ylläpidetään, ja että Metsähallitus seuraa jatkossakin kuukkelikannan kehitystä Etelä-Suomen valtionmailla.
Toivotan Teille hyvää talven jatkoa!
Ympäristöministeriössä, 30. tammikuuta 2007
Ympäristöministeri Stefan Wallin"
Meitä vastaus ei tyydyttänyt, vaan lähetimme 9.3.2007 mm. Ympäristöministeriöön ja Metsähallitukselle seuraavan kuukkelivetoomuksen kysymyksineen ja kommentteineen.
Rainer Mäkelä
Pajakallionkatu 10 C 26
37150 Nokia
p. 040 530 8957 9.3.2007
Tatu Itkonen
Syrjätie 3
37560 Lempäälä
tatu.itkonen@kolumbus.fi
YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE
MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖLLE
METSÄHALLITUKSELLE
Ympäristöministeri Stefan Wallin on vastannut kuukkelia koskeviin kysymyksiimme 30.1.2007. Tässä avoimessa kirjeessämme käymme mm. läpi ministerin vastauksia ja esitämme ympäristöministeriölle lisää kysymyksiä, joihin toivomme vastauksia. Kysymykset on numeroitu (1.-
14.). Lisäksi esitämme jälleen kerran vetoomuksen siitä, että Pirkanmaan viimeiset kuukkelin esiintymisalueet turvattaisiin ja samalla luotaisiin edellytykset pienen ja osin eristyneen kannan elpymiselle ja levittäytymiselle takaisin luontaisille levinneisyysalueilleen (kts. Luonnonsuojelulaki 5 §).
"Ympäristöministeriöhän teetti Metsähallituksen luontopalveluilla vuonna 2005 kirjallisuusselvityksen kuukkelikannan tilasta Etelä-
Suomessa vuosina 1990-2005". - Wallin 30.1.2007.
Metsähallituksen selvitys kattaa aineistoa vuodesta 1990 alkaen, siis aina 17 vuoden takaa. Sen perusteella ei voi - kuten ympäristöministeriö lausunnossaan toteaakin, tehdä johtopäätöksiä esim. kannan runsaudesta tai muutoksista. Selvitys on siten hyvin puutteellinen.
"On myös viitteitä, että paikoin Etelä-Suomessakin kuukkelikanta olisi pysynyt viime vuosina melko vakaana tai jopa hieman runsastunut muun muassa ruokinnan ansiosta". - Wallin 30.1.2007.
1. Mihin selvityksiin ja tietoihin mainitut viitteet perustuvat? Missä päin Etelä-Suomea voidaan luotettavasti sanoa kuukkelikannan pysyneen - ennen kaikkea pitemmällä aikavälillä - melko vakaana tai jopa runsastuneen? Mihin perustuu otaksuma, että runsastuminen olisi muun muassa ruokinnan ansiota?
Esimerkiksi Pirkanmaalla, Suupohjassa, paikoin Pohjanmaalla ja Keski-
Suomessa on ruokintoja hyväksikäyttäen harjoitettu viime vuosina erittäin tehokasta kuukkelikartoitusta ja näin on löydetty reviirejä, joita ei aiemmin ole tunnettu. Pirkanmaalla tämän tutkimuksen keskeisin havainto on kuitenkin ollut maakunnan kuukkelikannan jatkuva taantuminen ja häviäminen metsän hakkuiden seurauksena, mistä on raportoitu erittäin yksityiskohtaisesti (Mäkelä 2006).
Muistutamme ensinnäkin Pirkanmaan perusteellisten selvityksien tukemana osana eteläisen Suomen tilanteesta seuraavaa: Huolimatta kymmenen viime vuoden tehoseurannasta havaintomäärät eri paikoilta ovat pelkästään vuosien 1992-1999 (55 havaintoa) ja 2000-2006 (21 havaintoa) välillä pudonneet lähes kolmannekseen. Kun taantumaa tarkastellaan parimäärinä, on taantuma ollut todellisuudessa vielä hurjempaa. Pirkanmaaksi kutsuttavan alueen kanta oli 1990-luvun alkuvuosina vähintään 30-40 paria, mutta 2006/2007 maakunnassa oli kuukkeleita tiedossa enää seitsemällä reviirillä, näistä kuusi pienellä alalla Virroilla (Mäkelä 2006 ja suull. 2007).
Lisäksi kuukkelia on erityisen aktiivisesti tutkittu Etelä-
Pohjanmaalla Suupohjassa, missä kuukkeleita asustaa vielä kohtalaisen tasaisesti ja laajemmalti. Siellä esiintymä on vuosina 2003-2005 niin yksilömäärien kuin reviirienkin suhteen heikentynyt 21 %:n vuosivauhtia. Vuonna 2002 parimäärä oli tutkimusalueella 98 ja vuonna 2005 enää 48 paria. Vuonna 2006 Suupohjan tutkimusalueen kanta kuitenkin kasvoi hyvän poikastuoton jäljiltä 60 reviiriin, mikä kertoo kannan sykkivän vielä lupaavasti. Tästä ei silti voi tehdä liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, kun kanta oli taantunut alle puoleen kolmen edellisen vuoden aikana ja kun on vielä valitettavan ilmeistä, että nousu jäänee hetkelliseksi ilmiöksi, koska hakkuut jatkuvat jälleen ennätyksellisinä. Jo 1970-luvulla käynnistyneistä tutkimuksista Suupohjassa vastaa Bo-Göran Lillandt.
Siellä missä kuukkeliseurantaa on Etelä-Suomessa ollut pitempään ja laajemmalla alueella, on aivan yksiselitteisesti todennettavissa, että kuukkeli on jyrkästi taantumassa ja että se on seurausta ennen kaikkea metsien hakkuista.
Lintujen talviruokinnan vaikutus kuukkelin lisääntymiseen on tässä valossa varsin vaatimaton tekijä, myös siinä asiallisessa mielessä, että jonkin parin säännöllinen reviiriruokinta edesauttaisikin pesintöjen onnistumista seuraavana pesimäkautena, mitä mahdollisuutta on jonkin verran pohdittu. Lieneekö tämä kuitenkaan ollut ministeriön ajatuksissa? Pidämme joka tapauksessa ikävänä, että ympäristöministeriö sortuu Metsähallituksen tavoin paisuttelemaan tuollaista asiaa ja vieläpä ilman asiaperusteita. Mikäli ympäristöministeriö todellakin uskoo ruokintakartoituksella olevan jotain yhteyttä kannan kasvuun, tällaiseen uskomukseen perustuvat ylimalkaiset väittämät asettavat ympäristöministeriön asiantuntemuksen tason valitettavan kyseenalaiseksi ja ovat rinnastettavissa Metsähallituksen vuosia jatkuneisiin väitteisiin, että kuukkeli ei kuulu Etelä-Suomen linnustoon ja että ne on houkuteltu tänne ruokinnoilla. Viimeksi tämänsuuntaisia vääristelyjä on esitetty Aamulehdessä 17.2.2007 julkaistussa jutussa, jossa Länsi-
Suomen aluejohtaja Heikki Savolainen vihjaa, että Pahalamminvuorelle kuukkelit olisi ehkä houkuteltu ruokinnoilla.
Etelä-Suomen kuukkelikannan tilasta tehdyn kirjallisuusselvityksen loppupäätelmänä sekä Metsähallitus että ympäristöministeriö korostavat julkisuudessa, että Etelä-Suomen kuukkelit asustavat valtaosiltaan yksityismailla. Vaikka näin onkin, erityisesti selvästi Pohjanmaan rannikkoseudulla, paljolti vanhoihin tietoihin perustuva raportti osoittaa tältäkin osin puutteensa. Mitä tulee Pirkanmaan kuukkelireviirien sijoittumiseen maanomistuksellisesti, asia on täällä nykyisellään täysin päinvastoin kuin mitä ministeriöt viestivät.
Vuonna 2005 Pirkanmaan viidestä tiedossa olevasta kuukkeleiden havaintopaikoista kolme ja vuonna 2006 seitsemästä kuukkelireviiristä viisi oli valtion metsissä ja nämä kaikki pienellä alueella Virroilla. Korostettakoon vielä, että Virtain kuukkelialueella parit tuottavat myös poikasia, mikä kertoo geneettisesti vielä terveestä populaatiosta. Täten erityisesti Virtain valtionmaa-alue on aivan ratkaisevassa roolissa ns. lähdepopulaationa yritettäessä säilyttää lajia Virroilla tai Pirkanmaalla. Alue on erittäin merkittävä myös siksi, että se sijaitsee Keski-Suomen ja Pohjanmaan raja-alueilla, sillä näistä suunnista Virtain aluekin vielä saa jotain täydennystä yhtä lailla kuin se sitä antaa pohjoisen suuntiin.
Pirkanmaan kuukkelikiistassa pidämme valitettavana myös sitä, että ympäristöministeriö ja erityisesti Metsähallitus vesittävät - tietämättömyyttään – sanomaamme eivätkä syystä tai toisesta halua tunnustaa Virtain valtionmaa-alueen arvoa kuukkelille ja muulle metsälajistolle. Kaiken lisäksi on nähtävissä, että Metsähallitus käyttää teettämänsä kuukkeliselvityksen aikavälitarkastelua jopa tarkoitushakuisen harhaanjohtavasti. Vaikka olemme raportoineet Metsähallitukselle Pirkanmaan kuukkelitilanteesta, mm. Metsähallituksen Länsi-Suomen aluejohtaja Heikki Savolainen väittää Aamulehdessä 17.2.2007, että Pirkanmaan kuukkelihavainnoista vain neljännes on valtion mailla.
"Kuukkelin asema uhanalaisluokituksessa asettaakin tiettyjä rajoituksia ympäristöministeriön mahdollisuuksille panostaa erityisesti kuukkelin suojelua edistäviin toimiin muiden huomattavasti uhanalaisimpien lajien kustannuksella.
Luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamisen ja säilyttämisen kannalta on kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota myös lajien kantoihin levinneisyysalueidensa reunoilla. Lisäksi on myönteistä, että METSO-ohjelman kautta on saatu suojeltua useita arvokkaita vanhan metsän alueita Etelä-Suomessa. Ympäristöministeriön näkemyksen mukaan kuukkelin elinympäristöjen säilymistä voidaan edistää talousmetsien käsittelyssä. Esimerkiksi metsänhoitotoimenpiteissä voidaan korostaa kuukkelin elinympäristölle tärkeitä metsien luontaisia ominaispiirteitä". - Wallin 30.1.2007.
Luonnonsuojelulain 5 § määrittelee suotuisan suojelutason seuraavasti. "Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään". Kyseinen lain kohta on ollut voimassa jo toistakymmentä vuotta. Koko tämän ajan on kuukkelikanta taantunut esimerkiksi Pirkanmaalla lajin luontaisissa elinympäristöissä. Kun kyseessä ovat kannan reuna-alueet, on tämä samalla tarkoittanut levinneisyysalueen supistumista.
Valtio on viime kädessä vastuussa lajien suojelusta ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. Ympäristöministeriö onkin tunnustanut kuukkelin ahdingon Etelä-Suomessa luokittelemalla sen täällä alueellisesti uhanalaiseksi.
2. Mitä sitten käytännössä tarkoittaa, että laji on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi? Koska kuukkelin asema valtakunnallisessa luokituksessa on silmälläpidettävä ja laji arvioidaan turvatuksi maassamme pohjoisilla esiintymillä, katsooko ympäristöministeriö, ettei valtiolla ole velvollisuutta PANOSTAA sellaisen lajin suojeluun Etelä-Suomessa? Onko suojelutaso ollut suotuisa, jos kansainvälisistä sopimuksista huolimatta kuukkeli edelleen jatkaa taantumistaan ja uhkaa hävitä yhä laajemmilta alueilta eteläisestä Suomesta?
Kuten todettua, metsiä hakataan jatkuvasti luonnonarvojen kannalta ilman minkäänlaista kontrollia ja parhaillaankin erittäin rajusti ja ennätyksellisesti. Siten kuukkelireviirejä luonnollisesti katoaa nopeassa tahdissa. Ympäristöministeriö korostaa kovasti METSO-
ohjelman merkitystä eli vapaaehtoisuuteen perustuvaa suojelua. Vapaaehtoisuuteen ei kuitenkaan vaikuta olevan luottamista: esimerkiksi metsäyhtiö UPM avohakkasi maillaan Keuruulla luontojärjestöjen suojeluesityksistä huolimatta poikasia tuottavan kuukkeliparin metsäalueen.
3. Näkeekö ympäristöministeriö, että METSO tulee vapaaehtoisuuden pohjalta oleellisesti turvaamaan kuukkelin elinoloja Etelä-Suomessa? Voidaanko tämänkaltaisen lajin suojelutarve turvata pienillä, sinne tänne ripotelluilla suojelukohteilla ja / tai lisäksi metsänhoidollisilla suosituksilla, jotka käytännössä näkyvät maastossa puhtaina aukkohakkuina?
4. Mitä METSO:lla on saavutettu? Onko sillä turvattu tähän mennessä ensimmäistäkään kuukkelimetsää nykyisillä Etelä-Suomen potentiaalisilla kuukkelialueilla, esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan Suupohjassa? Olisimme kiinnostuneita kuulemaan, minkä kokoisia alueita ja missä on saatettu turvaan. Entä tulevatko tähän tarkoitukseen varatut rahat käytettyä vuositasolla - ts. löytyykö riittävästi suojelumieltä tai riittävän arvokkaita metsiä?
5. Mitkä ovat METSO-ohjelman mukaiset biologiset kriteerit? Riittääkö suojelukriteeriksi yksistään se, että ALUEELLISESTI UHANALAINEN kuukkeli pesii metsässä? Näin tulisi olla - myös siksi, että tällaiset metsät ovat ennen pitkää kehittymässä muidenkin uhanalaisten metsälajien suhteen parempaan suuntaan.
6. Valtio pyrkii METSO-ohjelman puitteissa löytämään suojelunarvoisia metsiä. Miksi valtio samanaikaisesti hakkaa ja heikentää Etelä-Suomen viimeisiä kuukkelimetsiä valtion mailla? Perustuuko sekin todella siihen, etteivät nämä metsät täytä kuin talousmetsän kriteerit? Miten nämä toimet edistävät METSO:n tavoitteiden toteutumista tai kuukkelin säilymistä?
7. Uhanalaisten lajien turvaksi on laadittu lakeja. Pitääkö ympäristöministeriö aiheellisena lakia, joka velvoittaisi huomioimaan myös alueellisesti uhanalaiset lajit - kuten kuukkelin?
"Metsähallituksen talousmetsien osalta on katsottu, että metsien ikärakenne ja puulajirakenne Etelä-Suomessa on kehittymässä kuukkelin kannalta suotuisampaan suuntaan". - Wallin 30.1.2007.
Lähes kaikki valtion metsät on sotien jälkeen hakattu laajoin avohakkuin. On siis selvää, että ne eivät siltä osin juuri huonompaankaan suuntaan voi mennä. Muistutettakoon kuitenkin esim. Pirkanmaan valtion mailta, että ojituksin ja istutuksin "vanhat kuusisekametsät ovat muuttuneet pääosin nuoriksi mäntyvaltaisiksi metsiksi" (Korhonen, I. & Vesterinen, P.: Aure-Haukkamaan alue-
ekologinen suunnitelma. Metsähallitus, 2001). Siten ne eivät tarjoa enää alkuunkaan samaa turvaa kuukkelille kuin alun perin. Lisäksi muistutamme, että kuukkeli ei metsänhakkuiden seurauksena ole loppujen lopuksi hyötynyt myöskään esimerkiksi nykyisen Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoista.
8. Ympäristöministeriö ja Metsähallitus ovat panneet merkille, että kuukkelit ovat Etelä-Suomessa valtion metsissä käyneet vähiin. Mielestämme valtion mailla tulisi nyt pikaisesti - jo imagollisista syistä - huomioida jäljellä olevat kuukkelireviirit ja potentiaaliset metsäkokonaisuudet. Niiltä kuukkeli voisi ainakin yrittää palata laajemmalti takaisin valtion metsä- ja suojelualueille. Lajin levittäytymistä kai tavoitellaankin; Metsähallitushan mainitsee myönteisenä asiana, että metsät ovat kehittymässä kuukkelin kannalta suotuisampaan suuntaan.
"On tärkeää huomata, että voimassa olevan, Metsähallitusta koskevan lain mukaan Metsähallituksen on liikelaitoksenakin otettava riittävästi huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen metsien hoidolle ja käytölle asetettujen muiden tavoitteiden ohella. Biologisen monimuotoisuuden suojelu valtion metsissä on yksi yhteiskunnallinen velvoite, joka rajaa Metsähallituksen liiketoiminnan harjoittamista. Tärkeimpinä keinoina ovat alueellisten luonnonvarasuunnitelmien laatiminen ja vuonna 2004 valmistuneen, uuden metsätalouden ympäristöoppaan mukainen metsien hoito. Länsi-Suomen luonnonvarasuunnitelmassa tehty päätös yli 400 hehtaarin laajuisesta Riponevan ympäristöarvometsästä parantaa Pirkanmaan elinvoimaisimpina pidetyn kuukkelin paikalliskannan suojelutilannetta. Lisäksi Maa- ja metsätalousministeriö on 2004 asettanut tavoitteeksi, että Metsähallitus ottaa käyttöön valtion metsissä uuden ympäristöoppaan mukaiset hoito- ja käyttösuositukset". - Wallin 30.1.2007.
Ympäristöministeriö toteaa, että kuukkelin sijasta ministeriön täytyy panostaa muiden uhanalaisten lajien suojelun edistämiseen - kuukkelihan on valtakunnallisessa luokituksessa "vain" silmälläpidettävä laji. Tällainen priorisointi ei kuitenkaan sovi valtion maille, sillä ympäristöohjeidensa mukaan Metsähallituksen tulee toiminnassaan ottaa huomioon myös alueellisesti uhanalaiset lajit.
9. Mikä rooli ympäristöministeriöllä on näiden ohjeiden valvonnassa ja miten niitä valvotaan?
Muistutamme, että vuonna 2000 Metsähallitus oli aikeissa hakkauttaa Riponevan kuukkelireviirin kuusivaltaiset metsät likimain kokonaan ja kertaluontaisesti. Hakkuut oli määritelty alue-ekologisessa suunnitelmassa. Ympäristöjärjestöt puuttuivat asiaan ja joutuivat tekemään sen kolmasti vuosina 2000-2002. Sinä aikana Metsähallitus kuitenkin onnistui osin silpomaan aluetta. Sittemmin alueelle on perustettu ympäristöarvometsä. Voidaan siis päätellä, että ympäristöarvometsän perustamiseen oli ilmeisesti myös lakisääteisiä perusteita.
10. Olisimme kiinnostuneita kuulemaan, miksi ympäristöministeriö ei puuttunut aiemmin Riponevan hakkuisiin, vaan ympäristöarvometsä perustettiin vasta vuonna 2004. Selvitettiinkö tai aiotaanko ympäristöministeriössä esimerkiksi nyt pyynnöstämme selvittää tämä räikeä hakkuusuunnitelma? Olisi syytä tutkia, noudattiko Metsähallitus sitä koskevaa lakia missään vaiheessa ottamalla RIITTÄVÄSTI huomioon biologista monimuotoisuutta. Herää myös kysymys, miten Metsähallitus on muualla noudattanut sitä koskevaa lakia ja uuden ympäristöoppaansa ohjeita.
Metsähallitusta koskevat siis varsin selvät sävelet ja sitä koskeva laki edellyttää huomioimaan lajeja juuri niiden elinvaatimusten takia. Seuraavassa lyhyesti kuukkelin elinvaatimuksista.
----------------------------------------------------------------------
Kuukkeli on ennen kaikkea vanhojen, alkuperäisten, yhtenäisten havupuu- ja voittopuolisesti kuusivaltaisten metsien paikka- ja pariuskollinen lintu. Se ei juuri muuta ja vaella sanojen varsinaisessa merkityksessä sekä karttaa vähänkin laajempia aukeita.
Tutkimukset mm. Kuusamosta osoittavat, että kuukkelin reviiri on ihanneoloissa noin 100 hehtaarin luokkaa ja mikäli olosuhteet ovat laajemmalti tällaiset, kuukkeleita pesii todella tiheässä. Pirstotussa ympäristössä kanta harvenee nopeasti, ja sitä myötä myös reviirin koko helposti kasvaa ja voi olla jopa 3-4 km2.
Jotta kuukkeli hyväksyy alueen reviirikseen, edellytyksenä ainakin Etelä-Suomessa on, että alueella on laajalti vanhempaa kuusivaltaista korpimetsää ja yhtenäistä metsäpeitteisyyttä. Mitä monimuotoisempi metsä ja laajempi metsäaluekokonaisuus tai -verkosto on, sitä todennäköisemmin siellä asustaa pareja, jotka myös tuottavat poikasia. Nämä parit erityisesti ovat ratkaisevassa roolissa pitämässä kantaa yllä. Pirstotussa ympäristössä uhat samalla lisääntyvät, kuten altistuminen pedoille ja ravinnon saannin vaikeutuminen. Kun kanta harvenee, linnut löytävät kumppaneita harvemmin. Lisäksi populaatioiden yksilöiden eristäytymisestä on seurauksena sisäsiittoisuutta, mikä viime kädessä vaikuttaa negatiivisesti kantaan.
Kuukkelista on ympäristöministeriön taholta sanottu, että se ei ole esimerkiksi valkoselkätikkaan rinnastettava sateenvarjolaji, jonka esiintymisalueilla olisi aina muitakin uhanalaislajeja. Tavallaan ymmärrämme tämän rinnastuksen, mutta se ei mitätöi kuukkelin roolia ehdottoman tärkeänä indikaattorina. Myös kuukkeli on elementissään, mikäli metsä on alkuperäisen monimuotoinen kaikenikäisine puustoineen. Mutta koska kuukkeli metsien sisällä liikkuvana, erityisen paikkauskollisena lintuna tarvitsee laajalti ja tasaisesti monipuolista metsäpeitteisyyttä elinympäristössään, se on jopa huomattavasti vaateliaampi kuin lahopuustoisiin metsiin selvemmin kytköksissä olevat lajit. Esimerkiksi lehtimetsien valkoselkätikalla tai erityisesti havumetsien pohjantikalla on jonkin verran parempi mahdollisuus sinnitellä pirstotummassakin ympäristössä senkin takia, että kanta voi olla elinvoimainen sinne tänne ripoteltuina yksittäispareinakin. Lisäksi erityisen ratkaisevaa verrattuna kuukkeliin on, että näillä tikkalajeilla on kyky vaeltaa korkeuksissa monien satojen kilometrien matkoja, jolloin niillä on mahdollisuudet ylläpitää kantoja reuna-alueillakin, jopa suhteellisen kaukaakin lähdealueilta. Kuukkelin häviäminen on taas pysyvämpää: kun laji kerran katoaa laajoilta alueilta, on ilmeisen selvää, että se ei pysty palaamaan ja luomaan elinvoimaisia kantoja uudelleen.
Kuukkelista lisää mm. julkaisuissa
Mäkelä, R. 2006: Pirkanmaan ja lähialueiden kuukkelit - Metsiemme peruslinnusta uhanalaiseksi harvinaisuudeksi! Siitonen, H. & Willamo, H. 2003: Kuukkeli - sielunlintu. - Otava, Keuruu.
----------------------------------------------------------------------
11. Voidaanko ympäristöministeriön mukaan kuukkeli ottaa RIITTÄVÄSTI huomioon Etelä-Suomen valtionmailla, kun Metsähallituksen tulostavoitteet ovat nykyisellä tasolla ja lajin kanta on monin paikoin pahasti pirstoutunut? Jäljellä olevat reviirit ja reviireiksi soveltuvat metsät vaatisivat täydellistä huomioimista. Pystyykö ympäristöministeriö vaatimaan Metsähallituksen tulostavoitteiden alentamista, mikäli katsotaan, ettei Metsähallitus ota RIITTÄVÄSTI huomioon alueellisesti uhanalaisen kuukkelin tarpeita?
"Ympäristöministeriö on pitänyt myös välttämättömänä, että vuoropuhelua luonnonsuojelujärjestöjen ja tutkijoiden kanssa ylläpidetään, ja että Metsähallitus seuraa jatkossakin kuukkelikannan kehitystä Etelä-Suomen valtionmailla". - Wallin 30.1.2007.
Erityisesti Virtain ja Juupajoen Musturin kuukkelialueilla on vuodesta 1997 harjoitettu kuukkeliseurantaa. Seurannan ja rengastuksen lisäksi tutkimustyö on 2000-luvulla pitänyt sisällään myös modernia DNA-tutkimusta. Tutkimuksen avulla, lähinnä sulkanäytteistä, on voitu selvittää mm. lintujen sukulaisuussuhteita. Havaintoaineisto on erittäin merkittävä ja sen avulla on saatu mielenkiintoista tietoa myös lintujen liikehdinnästä. Ovatko ympäristöministeriö ja Metsähallitus kiinnostuneet tästä tutkimuksesta? Aiotaanko tutkimustuloksia - mm. havaintoja lajin tarpeista - hyödyntää?
12. Miten Metsähallitus seuraa jatkossa kuukkelikannan kehitystä Etelä-Suomen valtionmailla? On käynyt ilmi, että Metsähallituksessa ei juurikaan tiedetä, mitä eliölajeja liikelaitoksen hallinnoimilla mailla esiintyy, edes uhanalaisten lajien osalta. Esimerkiksi Virtain tiedot perustuvat yksinomaan kansalaisten vapaaehtoistyöhön, jota ei kuitenkaan ole Metsähallituksessa haluttu oma-aloitteisesti hyödyntää.
13. Aiotaanko Metsähallitusta velvoittaa tekemään perusteellisia kuukkelikartoituksia hallinnoimillaan mailla tai osallistumaan vapaaehtoisten tutkimustyöhön?
Olemme huolissamme laajemmaltikin Metsähallituksen toimista valtion mailla. Kun kerran Virroilla jatkuvasti heikennetään ja avohakataan tiedossa olevia kuukkelimetsiä, mitä mahtaa olla tapahtunut ja yhä tapahtuu alue-ekologisten suunnitelmien siunaamina muualla valtion mailla Etelä-Suomessa? Vuoden 2005 tulostavoitteessa Metsähallituksen edellytettiin valmistelevan suunnitelman kuukkelin suojelutoimiksi Etelä-Suomen valtionmailla.
14. Onko suojelusuunnitelma valmistunut ja ovatko Virtain Pahalamminvuoren ja Juupajoen Musturin hakkuuaikeet tämän suunnitelman mukaiset?
Vetoomus ympäristöministeriölle ja Metsähallitukselle
Metsähallituksen vuonna 2006 valmistuneessa kuukkeliselvityksessä todetaan, että lähdepopulaatiot ovat erityisen arvokkaita alueen kuukkelikantaa vaalittaessa ja palautettaessa. Erityisesti Virtain kuukkelialuekokonaisuus on lajin nykyisen levinneisyysalueen eteläreunalla juuri tällainen lähdepopulaatioalue. Sen säilymisellä on erittäin paljon merkitystä myös alueen pohjoispuolella Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa oleville kuukkeliesiintymille.
Ympäristöministeriö ja Metsähallitus ovat halunneet korostaa, että valtaosa Etelä-Suomen kuukkeleista asustaa yksityismetsissä ja siten METSO-ohjelma on ratkaisevassa roolissa, kun panostetaan kuukkelin suojeluun Etelä-Suomessa. Tämä todellakin pitää laajemmassa mitassa täysin paikkansa ja toivottavasti METSO tulee oikeasti hyödyttämään kuukkelia. Vaan miten mahtaa käydä? Asenteet eivät ole kovin lupaavia, esimerkkinä mainittakoon UPM:n toiminta Keuruulla.
METSO ei millään tavalla vähennä valtion vastuuta omien maittensa luontoarvojen vaalimisesta. Toivottavasti ympäristöministeriö ja Metsähallitus ymmärtävätkin kuukkeliraportin viestin: kuinka vähän kuukkeleita Etelä-Suomen valtion mailla nykyisellään on. Ministeriöt eivät kuitenkaan ole Virtain Pahalamminvuoren kiistojen yhteydessä halunneet julkisuudessa korostaa sitä, miten ensisijaisen tärkeää olisi vaalia viimeisiä kuukkeleita valtion mailla ja kehittää niiden elinoloja.
Virtain kuukkelialueen ja koko Pirkanmaan kuukkeleiden tulevaisuus riippuu täysin Virtain alueella olevien valtion metsien käytöstä. Muistutamme, että perusteellisten tutkimusten mukaan Pirkanmaalla on kuukkeleita enää seitsemällä reviirillä, joista kuusi on pienellä alueella Virroilla. Virtain reviireistä viisi sijaitsee nk. Riihilammen ja Pahalamminvuoren valtionmaa-alueilla.
Virtain kuukkelialuekokonaisuus on oletettavasti koko Oulun läänin eteläpuolisen Suomen valtionmaa-alueilla ratkaiseva henkireikä. Sitä voidaan pitää jopa yllättävänä jäänteenä, koska sotien jälkeiset laajat ja kertaluontaiset aukkohakkuut valtion mailla ovat olleet kaikkialla niin rajuja. Yhtä voimakkaita hakkuut ovat olleet myös yhtiöiden mailla. Esimerkiksi havainnot muualta Pirkanmaalta sekä Keski-Suomen ja Pohjanmaan rajoilta Soinista Kyyjärven kautta Kinnulaan osoittavat, kuinka laajoilta alueilta kuukkeli on jo hävinnyt. Näihin alueisiin verrattuna kuukkeli on sinnitellyt paremmin siellä, missä metsät ovat olleet laajalti kapeina omistuskaistaleina: esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla Suupohjassa.
Kuukkelin elinalueista on Virroilla väännetty Metsähallituksen ja luontojärjestöjen välillä kättä koko 2000-luvun. Vuonna 2000 luontojärjestöt esittivät laajan alueen huomioimista alueellisesti uhanalaisen kuukkelin turvaamiseksi. Esitykseen sisältyi myös Pahalamminvuoren alue, jossa kuukkeli silloin vielä säännöllisesti pesi. Sitten reviiri autioitui, mutta syksyllä 2006 alueelta paljastui jälleen pariskunta reviiriltä.
Pahalamminvuoren reviirin rengastettu naaraslintu oli syntynyt 4 km:n päässä Riponevan reviirillä pesimäkaudella 2005. Huomioitavaa on, että tätäkään lintua ei olisi, ellei alueella ja Pirkanmaalla yleensä olisi harjoitettu perusteellista kuukkeliseurantaa ja -tutkimusta. Tutkimustulokset osaltaan johtivat kansalaisten mielenilmauksiin ja vetoomuksiin, joiden ansiosta Riponevan reviirimetsä saatiin pääosiltaan turvattua - tosin vasta kansalaistottelemattomuuden tuloksena. Tämä mainittakoon yhtenä konkreettisena todisteena sekä tutkimuksen perusteellisuudesta että alueen turvaamisen merkityksestä.
Pahalamminvuoren alueelle on suunniteltu hakkuita vielä tälle keväälle. Paikalla on soitimensa aloittanut kuukkelipari, jonka pesimäpaikkaa ei ole vielä paikallistettu. Ylipäätään tämän tuoreen parin liikkeitä ei ole vielä saatu pesimäaikana seurata tutkimusmielessä, mutta sen eteen tehdään luontoharrastajien toimesta töitä. Ensi sijassa toivommekin nyt, että alueella luovutaan pesimäkauden hakkuista kokonaan ja annetaan tutkimusrauha.
Kaikkien faktojen edessä on oleellisinta nyt lähteä toteuttamaan toimia, joiden avulla Riihilammen ja Pahalamminvuoren valtionmaa-
alueen luontoarvot turvataan kuukkelia silmälläpitäen pitkällä aikavälillä. Lienee selvää, että Metsähallituksen on sitouduttava tähän jo ympäristöohjeittensa puitteissa.
Riihilammen ja Pahalamminvuoren valtionmaa-alueilla on kuukkelin lisäksi runsaasti muitakin arvoja. Keskeisiä kohteita ovat ensinnäkin Lakeisnevan aarnialue ja Lakeisneva. Etenkin aarnialueen kääpälajisto on edustava. Kuukkelin lisäksi vanhan metsän lajistoa alueella edustavat muun muassa pohjantikka, kanahaukka, varpuspöllö ja toisinaan pikkusieppokin. Lakeisnevan linnustoon kuuluu muun muassa kurki, liro, kapustarinta ja riekko. Erittäin merkittävä on näiden alueiden metsokanta.
Etelä-Suomen metsistä on suojeltu keskimäärin alle 2 %. Se on esimerkiksi kuukkelia ajatellen mitättömän vähän. Suojeluverkoston täydentämisen pitääkin olla ehdoton tavoite, ja suojelualueista on ennen kaikkea muodostettava laajoja kokonaisuuksia.
Tältä pohjalta esitämme, että ympäristöministeriö ja Metsähallitus uudistavat käsityksensä Riihilammen ja Pahalamminvuoren valtionmaa-
aluekokonaisuudesta. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaisi, että alueesta muodostettaisin kokonaisuutena erityisalue, jossa toimet mitoitettaisiin ennen kaikkea kuukkelin ja muiden luonnonarvojen turvaamista silmällä pitäen. Lähtökohtana olisi, että tulostavoitteellisesta metsätaloustoiminnasta luovuttaisiin kokonaan. Sen sijaan aluetta ryhdyttäisiin ennallistamaan. Lisäksi alueella panostettaisiin metsälajien kantojen seurantaan ja tutkimiseen. Pohjatyöstä esimerkkinä on kuukkelitutkimus. Tässä yhteydessä sopii myös pohtia, voitaisiinko METSO:n rahoitusta hyödyntää hankkeessa.
Pitkällä aikavälillä tavoitteena tulisi olla kansallispuisto. Tulevaisuudessa se saattaisi osaltaan mahdollistaa pohjoista lajistoa elpymään ja säilymään ympäristössä, myös "eristyksiin" jääneissä Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoissa sekä Vilppulan ja Juupajoen seudulla. Äärimmäisenä lisänä voisivat tulla kysymykseen myös siirtoistutukset. Edellytykset niille ja kuukkelin pitkäaikaiselle menestymiselle ovat kuitenkin ehdottomat: metsien täytyy kymmenien neliökilometrien alueella olla lajille suosiolliset ja että nyt kaikki jäljellä olevat kuukkelimetsät tulisi säilyttää alueen vaikutuspiirissä niin Pohjanmaalla kuin Keski-Suomessakin.
Kuukkeli elää vielä Pirkanmaalla. Jos laji kerran katoaa laajoilta alueilta, sen mahdollisuus palata luontaisesti alkuperäisille sijoilleen on todellakin mahdotonta. On häpeällistä, jos tämän annetaan tapahtua ja vieläpä tarkoituksellisesti!
Vastuu luonnon monimuotoisuudesta kuuluu kaikille mutta aivan erityisesti valtiolle. Suomi on kansainvälisten sopimusten kautta sitoutunut pysäyttämään eliölajien levinneisyysalueita pienenemästä vuoteen 2010 mennessä.
Rakentavassa hengessä ja erilaisen yhteistyön merkeissä yhteydenottoa odottaen
Rainer Mäkelä, Tatu Itkonen
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys
----------------------------------------------------------------------
-----------------
- Luonnonsuojelua koskevissa asioissa Metsähallitus on ympäristöministeriön ohjauksessa (Laki Metsähallituksesta 1 §)
- Luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön olennaisena osana Metsähallituksen on riittävästi otettava huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen metsien ja muiden luonnonvarojen hoidolle, käytölle ja suojelulle asetettujen miden tavoitteiden kanssa. (Laki Metsähallituksesta 4 §).
- Kuukkeli on Suomen erityisvastuulaji Euroopan Unionissa. Kuukkelin esiintymisalue Suomessa on supistunut enemmän kuin minkään muun metsälintulajin. Kuukkeli on muun muassa Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalainen laji.
----------------------------------------------------------------------
-----------------
Tässä PILY-listan viesti 17794, johon viitattiin alussa:
Hei kaikille
Laittakaa ihmeessä painetta Ympäristöministeriön ja Metsähallituksen
suuntaan alla olevasta jutusta löytyvillä kysymyksillä. Etenkin
Ympäristöministeriön suuntaan, koska se on taho, jonka pitäisi nyt
todella RYHDISTÄYTYÄ!!!
19.1.2007 löytyi Virtain kuukkeliseudun ydinalueelta yksi uusi
(rengastamaton) kuukkeli ruokinnalta. Paljon kertovaa on, että
samanaikaisesti kun lintu löytyi, alkoi metsässä hakkuu käynnissä.
Talven kiristäessä otettaan tulevatkin kyseiset toimet jälleen
kiihtymään. Tämä hakkuun alla oleva kuukkelimetsä on
yksityisomistuksessa ja rajoittuu valtion metsä-alueeseen, jossa
ruokinta sijaitsee.
Nyt on sitten paljastunut, että Metsähallitus suunnittelee Virtain
Pahalamminvuorelle jopa toistakymmentä hakkuuaukkoa. Ja että näitä
hakkuita ei ole taaskaan suunniteltu yhteistyössä laitoksen
luontopalvelujen kanssa, kuten Metsähallituksen oma ympäristö-opas
edellyttää! Kyseisessä oppaassahan painotetaan, että uhanalaisten
lajien asuttamilla alueilla hakkuut suunnitellaan huolellisessa
yhteistyössä Metsähallituksen metsätalouden ja luontopalveluiden
kesken. Muistutettakoon, että kuukkeli on valtakunnallisessa
uhanalaisluokituksessa luokiteltu silmälläpidettäväksi ja mm.
eteläisessä Suomessa alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi.
Metsähallitus on luontojärjestöjen kartoitusten ansiosta täysin
tietoinen, että Pahalamminvuori on kuukkelin esiintymisaluetta.
Metsähallitus on joutunut teettämään vuonna 2005 Ympäristöministeriön
vaatimuksesta selvityksen eteläisen Suomen kuukkeleista ja niiden
huomioon ottamisesta. Tämä selvitys johtopäätöksineen (?) perustuu
kuitenkin ainoastaan jo olemassa olleiden aineistojen yhteen
keräämiseen, eikä se ole edes niiden osalta täysin kattava. Kuten
selvityksen laatija itsekin toteaa: "Saamassani aineistossa
havaintojen määrä vaihtelee huomattavasti eri alueiden välillä.
Kuukkelialueiden osuuksissa valtion mailla ja suojelualueilla oli
suuria eroja maakuntien välillä. Osittain nämä erot ovat todellisia,
mutta osittain ne johtuvat myös eroista havainnointitehokkuudessa.
Tulokset kertovatkin vain siitä, missä kuukkeleita on tavattu. Niiden
perusteella ei voi tehdä minkäänlaista kanta-arviota tai asettaa eri
alueita tärkeysjärjestykseen. Aineistosta voi myös päätellä, mitkä
populaatiot ovat ns. pysyviä tai millä alueella on vahva kanta. Koska
satunnaisten havaintojen määrä selvityksessä on niin suuri, saattaa
olla, että etenkin alueilla, missä retkeillään vain vähän, ovat monet
pysyvätkin esiintymät saattaneet jäädä huomaamatta."
Kuten tiedetään, olisi ensisijaisen tärkeää turvata ns.
lähdepopulaatioiden tulevaisuus (ydinalue, jolta kanta voisi jälleen
elpyä ja lähteä kasvuun). Virtain kuukkelialue on edelleenkin
tällainen toivonkipinää hehkuva alue. Silti hakkuut alueella aina
vain jatkuvat? Lainaus kuukkeliselvityksen tiivistelmästä: "Saamieni
havaintojen perusteella Etelä-Suomessa monet tärkeät kuukkelialueet
sijaitsevat valtion mailla? Valtion maiden merkitys on
todennäköisesti suurin Pohjois-Karjalassa. Etenkin Pohjois-Karjalan
ja Kainuun rajalla kuukkelialueista valtaosa sijaitsee valtion
mailla. Valtion maiden merkitys on suuri myös osissa Etelä-Savoa,
Pirkanmaata, Pohjois-Savoa ja Keski-Suomea. Myös Pohjois-Pohjanmaan
kuukkelihavainnoista suuri osa on tehty valtion mailla?"
Kun nyt ajankohtaisista Pirkanmaan kuukkelialueista on kysytty
Metsähallitukselta, on ympäristöpäällikkö Antti Maukonen kirjoittanut
vastauksessaan mm. seuraavaa: "Selvityksessä esitetty
havaintoaineisto osoittaa, ettei kuukkelin levinneisyydessä ole
tapahtunut viime vuosikymmeninä merkittävää taantumaa." Kun
selvityksen laatija perustaa selvityksensä ainoastaan muilta
kerättyyn aineistoon ja toteaa itsekin, että "Etelä-Suomessa on myös
paljon alueita, joiden kuukkelitilanne tunnetaan puutteellisesti" ja
(kts. yllä "?Niiden perusteella ei voi tehdä minkäänlaista kanta-
arviota tai asettaa eri alueita tärkeysjärjestykseen?") Voidaankin
kysyä mihin Maukosen käsittämätön väite perustuu? Pirkanmaalla, jossa
kuukkelikantaa on seurattu paremmin kuin missään muualla Etelä-
Suomessa ?Kristiinankaupungin seutua lukuun ottamatta- on kannan
kehityksen trendi ollut jatkuvaa alamäkeä.
Pirkanmaalla on tällä hetkellä tiedossa 7 kuukkelikohdetta. Näistä 5
on valtion mailla. Prosentteina tämä on aivan eri lukema, kuin
Metsähallituksen "selvityksessään" esittämä väite, että Pirkanmaan
kuukkeleista 29% on valtion mailla.
Seuraaviin kysymyksiin olisi hyvä saada vastaukset:
Ympäristöministeriöltä kysymyksiin:
1. Pidättekö Metsähallitukselta vaatimaanne selvitystä Etelä-Suomen
kuukkelikannan tilasta ja kehitysennusteesta sekä suunnitelmasta
kuukkelin suojelutoimiksi Etelä-Suomen valtionmailla, tietopohjan ja
johtopäätösten osalta riittävänä?
2. Miksi Metsähallitusta ei ole velvoitettu kartoittamaan (=etsimään)
kuukkeliesiintymiä eteläisessä Suomessa sijaitsevissa metsissään?
3. Pirkanmaan viimeinen elinvoimainen kuukkelialue (lähdepopulaatio)
sijaitsee Virtain pohjois-osissa, pääosin valtion mailla. Miten
Ympäristöministeriö aikoo varmistaa, että Metsähallitus toimii
alueella siten, että kuukkelikanta paitsi säilyy, niin myös vahvistuu
ja kykenee levittäytymään uudelleen ympäröiville alueille, joilta se
on metsätalouden toimien vuoksi hävinnyt?
Metsähallitukselta kysymyksiin:
1. Miksi ette edelleenkään noudata oman ympäristö-oppaanne
toimintaohjeita ja suunnittele uhanalaisten lajien asuttamille
alueille kaavailemianne hakkuita yhdessä luontopalvelujen kanssa?
2. Miksi hakkuut ylipäätään jatkuvat Virtain kuukkelialueella, joka
on ilmiselvästi maakunnan viimeinen kuukkelin lähdepopulaatioalue?
3. Jos kerran Metsähallituksen ympäristö-opas edellyttää uhanalaisten
lajien huomioimista metsien käytössä, niin eikö ole itsestään selvää,
että näiden lajien esiintymisalueet tulisi olla laitoksen tiedossa?
Kuukkeli on laajalti alueellisesti uhanalainen laji ja
Metsähallituksen ympäristö-opas edellyttää tällaisten lajien huomioon
ottamista. Metsähallitus ei ole kuitenkaan selvittänyt kartoittamalla
Etelä-Suomen valtion maiden kuukkelireviirejä. Tämän vuoksi pitää
sitä vaatia keskeyttämään hakkuut kaikkialla ko. alueella, missä on
vähänkään mahdollista, että kuukkeleita vielä on.
Ympäristöministeriö tuntuu vaipuneen uudelleen uneen
Metsähallituksen "kuukkeliselvityksen" jälkeen. Ministeriön tulee
ryhdistäytyä ja vaatia Metsähallitukselta näkyviä ja perinpohjaisia
tuloksia Etelä-Suomen kuukkelikannan pelastamisessa. Sen ei pidä
tyytyä katteettomaan vedätykseen.
Virtain lähdepopulaation puolesta on tapeltu vuodesta 2000. Ollaanko
jälleen ajautumassa tilanteeseen, jossa Ympäristöministeriön ja
Metsähallituksen luontopalvelujen kyvyttömyys ja talouspuolen
haluttomuus alueellisesti uhanalaisen lajin huomioimisessa, pakottaa
meidät luontoharrastajat ottamaan raskaan vastuun harteillemme?
Keväällä 2006 julkaistiin Pirkanmaan ja lähialueiden kuukkelit
kirjanen, joka toimitettiin eri tahoille mukaan lukien
Ympäristöministeriö. Tämä kirjanen tuo esiin vuosia kestäneen
Pirkanmaan ja sen reuna-alueiden kuukkeleiden suojelemiseksi tehdyn
tutkimustyön ja luonnonsuojelutoimien tulokset.
Tatu Itkonen Rainer Mäkelä
